Tietokeskuksen sata vuotta – kuolleisuuden syiden selvittämisestä kokonaisvaltaisen ja avoimen kaupunkitiedon tuotantoon

imageKunnallisen tilastoinnin alkuun sata vuotta sitten vaikutti havainto siitä, että erityisesti Kallion alueella sairastuvuus oli muuta kaupunkia suurempaa.

Helsingin tilastokonttori aloitti toimintansa 1.1.1911. Viraston perustamisajatuksena oli tarve saada tietoja erityisesti Helsingin asukkaiden terveydentilasta, hygieenisistä oloista ja kuolleisuuden syistä. Tavoitteena oli ryhtyä kerättyjen tietojen pohjalta parantamaan terveydellisiä oloja. Viraston ensimmäisenä johtajana toimi Harald Dalström ja alkuperäishenkilökuntana oli hänen lisäkseen aktuaari ja kaksi laskuapulaista.

imageNykyisen tietokeskuksen keskeisin vuosittain ilmestyvä julkaisu Helsingin tilastollinen vuosikirja oli olennainen osa myös alkuperäisen tilastokonttorin julkaisutoimintaa. Ensimmäinen tilastollinen vuosikirja oli ilmestynyt jo ennen viraston perustamista vuonna 1908 koskien vuoden 1905 tietoja. Alkuvuosina Tilastokonttorin julkaisut ilmestyivät vuosikirjaa lukuun ottamatta erikseen suomen ja ruotsinkielisinä. Lisäksi nykypäivän näkökulmasta mielenkiintoista oli, että tilastollisissa julkaisuissa ja ulkomaisessa kirjeenvaihdossa käytettiin ranskaa englannin sijaan. Viraston alkuaikoina 1910-luvulla Tilastokonttori toimitti muun muassa kunnallishallinnollinen kertomuksen ja kunnalliskalenterin lisäksi työttömyyslaskelmia sekä sairaanhoito-, opetuslaitos- ja merenkulkutilastoja. Nämä olivatkin varhaisimpia tilastoituja teemoja.

imagePoikkeuksen 1910-luvun työskentelyoloihin loi Tilastokonttoriin, kuten muuallekin kaupunkiin, kansalaissota vuonna 1918. Työ hankaloitui huomattavasti, kun venäläiset sotilasviranomaiset pitivät hallussaan Tilastokonttorin huoneistoa. Tilastokonttorin työntekijät eivät katsoneet toimintaa hyvällä, sillä selkkauksesta seurasi rahatoimikamarille lähetetty ja edelleen Venäjän valtiolle esitetty vaatimus hävinneiden kirjahyllyjen korvaamisesta. Kirjallinen vastarinta olikin Tilastokonttorin arvolle sopivaa.

1920-luvulla tilastokonttorin tehtävät lisääntyivät väestöennusteilla ja -laskennoilla. Asuntolas-kennat tehtiin maan suurimmissa kaupungeissa ja taajaväkisissä huvilayhdyskunnissa sekä niitä ympäröineissä esikaupunkikunnissa. Ensimmäisen väestöennusteenkin tilastokonttori laati jo vuonna 1926. Nykyisin ne ovat tietokeskuksen keskeisimpiä tuotteita.  1920-luvun lopulla tilastotyö alkoi myös teknistyä, sillä vuonna 1927 otettiin tilastojen laadinnassa ensimmäistä kertaa käyttöön reikäkortti. image1930-luvun alussa tilastokonttori koki myös ensimmäisen nimenmuutoksensa, kun viraston nimeksi tuli Helsingin kaupungin tilastotoimisto 1.1.1931.

1930-luku päättyi Suomessa talvisotaan. Sota näkyi myös Helsingissä ja tilastotoimiston työssä, kun tärkeimmät ja vanhimmat asiakirjat evakuoitiin Kiljavannummen parantolaan marraskuussa 1939. 1940-luvun alussa sota vaikutti luonnollisesti viraston toimintaan monin tavoin ja suuri osa henkilökuntaa oli sotapalveluksessa, lottana tai väestönsuojelutehtävissä. Sodan takia myös vuoden 1942 kunnalliskalenteri julkistettiin salaiseksi, jotta viholliset eivät olisi saaneet kunnalliskalenterista Helsinki-tietoa. Muitakin julkaisuja julkaistiin vasta sensuurin jälkeen, jolloin monista poistettiin taulukoita. imageKaikkien julkaisujen painatustöitä viivytti sodan aikainen työvoiman puute kirjapainoissa. Tilastokonttori osallistui myös sotakummitoimintaan ja sillä oli oma sotakummiperhe Oulaisten Huotarissa.

Sodan jälkeen vuonna 1945 nykyisen tietokeskuksen toinen osa eli kaupunginarkisto aloitti toimintansa. Helsingin kaupungin tilastotoimiston Helsinkiä koskeva työmäärä kasvoi myös vuoden 1946 suuren kuntaliitoksen myötä huomattavasti, kun Helsingin kaupungin maa-ala moninkertaistui.

1950-luvulle tultaessa tiedon tuottaminen Helsingistä nopeutui. Vuodesta 1950 alkaen julkaistiin nimittäin aiempien vuosi- tai neljännesvuositilastojen rinnalla myös tilastollisia kuukausitietoja Helsingistä. Englannin kielen merkitys kotimaisten kielten rinnalla kasvoi, sillä Helsingin olympiavuonna 1952 julkaisujen vieras kieli vaihtui ranskasta englantiin. Siitä lähtien englanti onkin ollut merkittävin vieras kieli tilastollisissa julkaisuissa.

1960- ja 1970-luvut olivat Suomessa nopean yhteiskunnallisen murroksen aikaa. Tilastotoimis-tossa työ jatkui silti varsin samankaltaisena kuin mitä siihenkin asti, eivätkä suuret yhteiskunnalliset muutokset kuten kaupungin kasvu ja yhteiskunnan politisoituminen yltäneet tilastotoimistoon juuri muuten kuin tutkittavien ja tilastoitavien ilmiöiden kasvuna. Merkittävä työtavallinen muutos tuli silti vuonna 1960, kun magneettinauhoja alettiin ensimmäistä kertaa käyttää väestölaskennassa. Suurempi muutos työtavoissa tuli kuitenkin 1960-luvun lopulla, kun ATK-aika alkoi. Tutkittua ja tilastoitua tietoa tarvittiin kaupungissa ja sen hallinnossa entistä enemmän ja ATK moninkertaisti tilastoinnin nopeuden. Myös henkilömäärä kasvoi tilastotoimen merkityksen kasvaessa. Tilastotoimisto täyttäessä 50 vuotta vuonna 1961 oli henkilöstömäärä kasvanut jo alun neljästä työntekijästä 53:een.

1970-luvulla tilastotoimiston työn näkyvin muutos oli muun yhteiskunnan tapaan henkilökunnan siirtyminen viisipäiväiseen työviikkoon aiemman kuusipäiväisen työviikon sijaan. 1970-luvun tilastotoimistolle leimaa antoi kaupunkitutkimustoiminnan laajeneminen tilastoinnin rinnalle. Tiedon tulkinnan merkitys korostui.

1980-lukua oli tietohuoltoajattelun vuosikymmenen. Ensimmäiset henkilökohtaiset PC-koneet tulivat henkilöstön käyttöön vuonna 1983 ja tiedon tuottaminen nopeutui entisestään. Samalla tehostui myös alueellisen tiedon tuottaminen Helsingissä: ensimmäinen Helsinki alueittain -julkaisu ilmestyi vuonna 1982. Sen jälkeen siitä on muodostunut yksi tietokeskuksen kysytyim-mistä ja käytetyimmistä julkaisuista. Vuonna 1982 valmistui myös ensimmäinen tutkimusohjelma. Tutkimuksen pääteemoina olivat erityisesti aluetalous ja nuoret.

Helsingin kaupungin tilastokeskus ja kaupunginarkisto yhdistyivät 1.6.1990. Tuolloin syntyi nykymuotoinen Helsingin kaupungin tietokeskus. Samaan aikaan alkoi korostua myös jo aiemminkin harrastettu kansainvälinen yhteistyö, kun yhteispohjoismainen Nordstat-yhteistyö käynnistyi. 1990-luvun aikana alkoi myös tilasto- ja tutkimusyhteistyö laajemminkin lähialueilla muun muassa Pietarin, Tallinnan, Riikan ja Vilnan kanssa. 1990-luvun aikana tietokeskuksen tutkimuksissa pääteemoja olivat koko vuosikymmenen puoliväliä leimannut lama, segregaatio sekä lähiöt. Leimallista on ollut myös kansainvälisten EU-hankkeiden määrän kasvu.

Vuonna 1996 alkoi tietokeskuksessa nettiaika, kun viraston suomenkieliset Internet-sivut aukesivat. Tämän jälkeen tietokeskus on siirtynyt aina vain voimallisemmin verkkopalvelujen tarjoajaksi: esimerkiksi Aluesarjat- tietokanta avautui kokonaisuudessaan Internetissä 1997, 2003 avattiin kirjaston kokoelmatietokanta, 2008 Sinetti-arkistotietokanta ja 2009 julkaistiin Helsingin historiallinen kaupunkikartasto. Viraston 100-vuotisjuhlavuonna 2011 lanseerattiin Helsinki Region Infoshare -verkkopalvelu, joka tarjoaa helpon tavan löytää ja hyödyntää Helsingin seudun julkisia tietovarantoja avoimena datana. Syksyllä 2011 tietokeskus avasi myös omat sivunsa Facebookiin, josta on tullut uusi väylä jakaa nopeasti tietoa kaupunkitutkimuksen uusimmista julkaisuista.

imageTietokeskuksen toimintakenttä onkin laajentunut ja kansainvälistynyt huomattavasti tiedon määrän kasvaessa. Viraston visiona on olla mukana säilyttämässä Helsinkiä tietoyhteiskuntakehityksen aallonharjalla jatkossakin. Siitä huolimatta itse perustehtävä on varsin pitkälle samankaltainen nyt kuin mitä se oli virastoa perustettaessa: tietokeskuksen tehtävä on ollut ja on yhä ennen kaikkea selvittää kaupungissa vallitsevia oloja, jotta niitä voitaisiin kehittää ja parantaa.

– Tero Lahti