Idylli menneiltä ajoilta

imageHelsingin historiaan kuuluvat olennaisesti myös siellä kuvatut ja sitä kuvaavat elokuvat. Ne avaavat ainutlaatuisia näkymiä menneeseen katukuvaan. Yksi valloittavimmista Helsinki-aiheisista elokuvista on vuonna 1949 ensi-iltansa saanut kepeä perhekronikka Katupeilin takana, jonka alaotsikko kuului ”Idylli menneiltä ajoilta”. Toivo Särkän ohjaus oli Oy Suomen Filmiteollisuuden 15-vuotisjuhlaelokuva ja yhtiön 100. näytelmäelokuva – merkkitapaus siis. Se sai osakseen sekä katsojien että kriitikoiden suosion ja useita Jussi-palkintoja. Elokuva esitetään Bio Rexissä sunnuntaina 15.4.

Venäjän vallan aikaan, vuoden 1892 kesään sijoittuva elokuva pohjautuu Seere Salmisen eli taiteilijanimi Serpin samannimiseen näytelmään, joka oli saavuttanut suurta suosiota Kansallisteatterin näyttämöllä 1946–47. Biörcken imagehienostoperheen ympärillä pyörivässä tarinassa on nuorta lempeä, hullunkurisia väärinkäsityksiä ja tyylikästä ajankuvaa, kaikki kuplivan huumorin säestämänä.

Pääosassa nähdään hurmaavat Eeva-Kaarina Volanen Biörcken perheen kuopuksena Vappuna ja Matti Ranin häneen ihastuvana maisteri Kaarle ”Kalle” Härkösenä. Herkulliset sivuosat tekevät mm. Helge Ranin, Lasse Pöysti, Uuno Laakso ja Rauha Rentola. Nousevina kykyinä Axel Gallénina ja Jean Sibeliuksena valkokankaalla piipahtavat Tarmo Manni ja Martti Katajisto.

Näytelmän vertauskuvallisesta nimestä on Serp kertonut seuraavaa: ”Se pyrkii kuvailemaan sitä elämänpiiriä, niitä tunnelmia ja tapahtumia, joita sellaisessa vanhassa herttaisessa puutalossa, jonka ikkunaan on kiinnitetty tuon ajan erikoisuus: katupeili, liikkuisi. Tai oikeammin: mitä tekijä kuvitteli siellä voineen tapahtua.” (Suomen kansallisfilmografia 4, SES 1992)

Elokuvaa kuvattiin Helsingissä useassa paikassa. Filmille tallentui mm. Eteläsataman matkustajalaituri, Töölönlahden ranta, Vanhan ylioppilastalon juhlasali ja Rahapajankatu. Biörcken perheen kotitaloa esitti Helsingin yliopiston klinikka Unioninkatu 38:ssa.
 
Elokuvan teon aikaan 22-vuotias Matti Ranin on muistellut Peter von Baghin teoksessa Suomalaisen elokuvan kultainen kirja kuvauksia näin: ”Ei Särkkä ollut mikään teatteriohjaaja, ei nyanssien antaja tai linjojen vetäjä, mutta hän vaistosi tunnelmat, aikakaudet ja tilanteet hyvin herkästi. Särkkä rakasti sitä miljöötä ja aikakautta, ja tabloot rakentuivat hyvin ehjästi.”

Arvioissa ylistettiinkin elokuvan täyteläistä ajankuvaa lavastusta ja dialogia myöten. Näyttelijöitä kiiteltiin niin ikään, erityisesti pääosien nuoria tähtiä Volasta ja Raninia. ”Matti Raninin Kalle Härkönen on elokuvan suurin yllätys: äkkinäisempää ja voitollisempaa sankariesiintymistä ei ole nähty kotimaisella valkokankaalla pitkiin aikoihin”, Suomen sosiaalidemokraatti hehkutti (Suomen kansallisfilmografia 4, SES 1992). Kunniavieraaksi näytökseen saapuva Ranin kertoo ennen elokuvaa muistojaan elokuvasta ja sen kuvauksista reilun puolen vuosisadan takaisessa Helsingissä. 
 
Anna Möttölä
kulttuurituottaja
Lasipalatsin Mediakeskus

Katupeilin takana Bio Rexissä (Mannerheimintie 22-24) 15.4. klo 13.
Lisätietoja http://www.lasipalatsi.fi/