Viapori – avain pääkaupungin ja Suomen syntyyn

imageIlman kaupungin edustalla sijaitsevaa Viaporin sotilastukikohtaa piskuinen Helsinki ei olisi kenties koskaan saavuttanut asemaa Suomen pääkaupunkina. Suomen ja Pohjoismaiden historian yliopistonlehtori FT Panu Pulma kertoo miten Viapori, nykyinen Suomenlinna, nosti Helsingin pääkaupunkiehdokkaaksi. 

Vuosi 1748 oli käännekohta. Aluksi se oli sitä vain helsinkiläisille, kun kaupunkiin alkoi virrata ensin kymmeniä, sitten satoja ja lopulta tuhansia sotilaita, työläisiä, käsityöläisiä ja palvelusväkeä. Kaupungille, jonka väkiluku ei ollut vielä kahta tuhatta, tämä väenpaljous aiheutti yhtälailla hyötyä kuin harmiakin.

Tämän kansainvaelluksen syynä oli suuren linnoitustyön aloittaminen niin kaupungin edustan saarilla kuin myös itse kaupungissa. Kaupunki kasvoi ja vaurastui niin, että 1800-luvun taitteessa väkiluku ylitti jo 4 000 ja kaupungista oli kehkeytynyt merkittävä ulko- ja kotimaankaupan keskus. Sen kupeeseen oli kasvanut linnoitus ja laivastotukikohta telakoineen, jonka asujaimisto, sotaväki, käsityöläiset, työ- ja palvelusväki, oli sekin jo saman kokoinen väestökeskittymä;  Helsinki–Viapori-kaksoiskaupunki oli väkimäärältään lähes Turun tasoinen.

Sitä kaupunkilaiset eivät havainneet, että Sveaborgiksi ristitty ja Viaporina suomalaisille tunnettu linnoitus aiheutti reaktion myös kansainvälisesti. Viaporin merilinnoitus uhkasi Venäjän sotilaallisia etuja Suomenlahdella ja laajemminkin. Viapori, sen saaristolaivasto ja asema sotilaallisena keskuksena antoi Ruotsille mahdollisuuden valvoa meriliikennettä Itämerellä – meritie oli 1700-luvulla tärkein ja nopein tie.

Venäjän pääkaupungissa Pietarissa reagoitiin nopeasti.  Puolustusta vahvistettiin varustamalla linnoituksia Kronstadtissa ja Paldiskissa sekä Saimaalla Venäjän luoteiskulmalla. Valtakuntien raja kulki Kymijoessa, vain sadan kilometrin päässä Viaporista, nykyisen Kotkan kaupungin kohdalla. 

Historiankirjoitus kertoo kuinka Venäjän tsaari Aleksanteri I ja Napoleon solmivat vuonna 1807 Tilsitissä sopimuksen, joka velvoitti Venäjän painostamaan Ruotsin mukaan Englannin vastaiseen merisaartoon. Usein tähän liitetään tieto, jonka mukaan Venäjälle luvattiin palkkioksi Suomi. Venäjä oli jo kahteen otteeseen miehittänyt Suomen, mutta oli kiinnostunut vain sen kaakkoisosasta. Halusiko Venäjä Suomen?

Talvella 1808 Venäjä hyökkäsi, Ruotsin armeija perääntyi. Loviisa, Porvoo ja Helsinki joutuivat nopeasti venäläisten haltuun. Maaliskuussa alkoi Viaporin piiritys, Viaporin, jonka muurien suojissa oli paitsi sotaväkeä, myös tuhansiin noussut siviilien joukko. Viaporin komendantin, amiraali Cronstedtin ja venäläisen kenraali J. P. van Suchtelenin sopimuksen mukaisesti Viapori antautui toukokuun 3. päivänä.

Reaktiot Pietarissa kertovat, mikä oli Venäjän näkökulmasta sodan päämäärä ja tärkein tavoite Ruotsin nujertamisen ohella. Yksikään voitto, itse Haminan rauhansopimus vuotta myöhemmin, jolla Suomi irrotettiin Ruotsista ja liitettiin Venäjään, ei antanut Pietarissa aihetta samanlaiseen voitonjuhlaan kuin Viaporin kukistaminen!  Toukokuun 9. oli suuren voitonparaatin ja juhlajumalanpalvelusten päivä Viaporin ja ”koko Suomen” lopullisen valloituksen johdosta.

Sodan varsinainen päämäärä oli saavutettu – kauan ennen muun Suomen lopullista haltuunottoa.  Nyt Venäjä hallitsi koko Suomenlahtea ja se oli saanut haltuunsa meritukikohdan, jonka sotilaallinen kapasiteetti ylitti sen muiden linnoitusten merkityksen. Viapori–Paldiski–Kronstadt-kolmio oli Venäjän sotilasstrategian perusta  Itämerellä 1900-luvulle saakka.

Vuosi 1748 oli käännekohta. Silloin alkoi ”Pohjolan Gibraltarin” rakentamisen jättiläismäinen projekti, laivastotukikohdan, jonka Venäjä halusi pääkaupunkinsa Pietarin turvaksi. Suomalaiset korpimaat eivät Venäjää kiinnostaneet, mutta ne otettiin haltuun Viaporin mukana.

Ilman Viaporia ei olisi syntynyt Suomen suuriruhtinaskuntaa, ilman Viaporia ei olisi ryhdytty luomaan Helsinki–Viapori-kaksoiskaupungista ”uutta Aleksandriaa”, kuten pääkaupunkihanketta kutsuttiin. Kun sitten Helsingistä vuonna 1812 tehtiin Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki, oli tärkeimpänä perusteluna Viapori. Viapori synnytti Suomen.

Panu Pulma

FT Panu Pulma on Suomen ja Pohjoismaiden historian yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa. Hän johtaa Suomen Akatemian rahoittamaa projektia, joka tutkii Viaporin (nyk. Suomenlinna) sotilastukikohdan rakentamisen vaikutuksia Itämeren alueen yhteiskuntakehityksessä. Ruotsin saaristolaivaston tukikohtana Viapori oli tärkeä innovaatiokeskus, joka välitti aikansa moderneinta eurooppalaista teknologiaa Itämeren alueelle. Hankkeessa erityinen huomio on linnoituksen rakennustyömaan tarvikkeiden ja työvoiman kysynnän seurauksissa sekä Etelä-Suomen maaseudulla että Helsingin kaupungissa. Samalla syvennetään kuvaa Viaporin sotilasyhteisön sosiaalisista ja kulttuurisista vaikutuksista.