1870

Helsingissä on 28 519 asukasta. Suomalaisia, venäläisiä, saksalaisia, baltteja, puolalaisia, juutalaisia ja tataareja.

imageVuoden 1870 väestönlaskennassa saatiin asukasluvuksi 28 519 henkeä. Heistä 18 302 puhui äidinkielenään ruotsia, noin 8 300 suomea, 3878 venäjää ja saksaa 562. Kun kaupungin varuskunnissa lisäksi oli väkeä 5 055 henkeä, oli todellinen väkiluku 33 000 henkeä. Ruotsinkielinen kantaväestö oli menettämässä suhteellista osuuttaan. Vuoden 1880 väestönlaskenta osoittikin suomenkielisen väestön kaksinkertaistuneen kymmenessä vuodessa.

Pääkaupunkiasema johti keskusvirastojen ja yliopiston ruotsinkielisen virkamieskunnan asettumiseen Helsinkiin. Ruotsinkielisyys ei Helsingissä ole koskenut ylimpiä säätyjä, sillä palvelusväestä ja ruumiillisen työn tekijöistä valtaosa oli muuttanut Uudenmaan ruotsinkielisistä rannikkopitäjistä.

Ruotsin kielen arvostuksesta johtui, että suomenkieliset muuttajat halusivat nopeasti sulautua uuteen ympäristöön ja monet suomenkieliset oppipojat ja kisällit vaihtoivat suomalaiset sukunimensä ruotsalaisiksi. Samalla tavalla muuttuivat monet suomenkieliset kauppiaat ja porvaritkin ruotsinkielisiksi.

image

Kaupungissa oleskeli ja asui kanta-asukkaitten ohella venäläisiä, saksalaisia, baltteja ja puolalaisia, sotaväen mukana kulkevia juutalaisia sekä tataareja. Venäläisen sotaväen perässä muutti kauppiaita huolehtimaan varusväen tarpeista. Venäläinen kansanosa hyväksyttiin Helsingissä, mutta sen katsottiin edustavan omaa kulttuuripiiriään ja elävän omaa elämäänsä. Venäläiset perustivat Helsinkiin omia kouluja ja kulttuurilaitoksia. Venäläisiä yhdisti – ja samalla eristi suomalaisista – kielen lisäksi ortodoksinen uskonto. Sotaväen ohella näkyvimmin venäläisyyttä edustivatkin ortodoksiset kirkot pappeineen ja näyttävine seremonioineen.

Kauppatorin tienoilla oli useita venäläiskauppiaitten erikoisliikkeitä. Popoffilla oli erinomainen herkkukauppa, Savin toi Helsinkiin monia teelaatuja, ja Schoschkoffin erikoisala olivat kananmunat. Scharinin perhe harjoitti tuottavaa tukkukauppaa ja erikoistui sittemmin venäläisten nahkatavaroitten tuontiin. Scharinin tytär oli naimisissa Ivan Koroleffin kanssa, jonka ruokatavarakaupassa myytiin kahvia, sokeria ja jauhoja. Koroleffin kauppa siirtyi myöhemmin Matrosoffille. Koroleffin sedällä Wasililla oli liiketalo torin toisella laidalla. A.F. Andrejeffin siirtomaatavarakauppa toimitti tavaraa myös Venäjän laivastolle. Andrejeffin kaupan vieressä oli Alexander Alexejeffin teehuone ja ruokala “Pobeda“.