Helsingissä tapahtui ennenkin

Helsinki on ollut vilkas tapahtumakaupunki ennenkin. Konsertteja ja tanssiaisia on järjestetty, ja myös yliopiston tapahtumat ovat olleet merkittäviä ja näkyneet katukuvassa. imageSäätyläispiireissä järjestettiin illanviettoja ja naamiaisia.

”Keisarien ja kuninkaiden vierailut olivat näkyviä ja värikkäitä tapahtumia, joihin liittyi paraateja ja juhlia. Myös patsaitten paljastukset, esimerkiksi Runebergin patsaan, Havis Amandan ja Alexanteri II:n patsaan paljastus Senaatintorilla keräsivät paljon väkeä paikalle. Vuoden 1863 jälkeen myös valtiopäivät avajaisineen ja tanssiaisineen olivat merkittävä tapahtuma”, kertoo Helsingin kaupunginmuseon tutkija Marja Pehkonen.

Varhaisimpia tapahtumia olivat kuitenkin markkinat. Kaupankäynti toi ihmiset yhteen toreille. Markkinat olivat se paikka, josta ruoka ja muut hyödykkeet hankittiin.

”Euroopassa on ollut kiertäviä teatteriseurueita, mahdollisesti joku kylähullu on heittänyt täälläkin torilla volttia”, Pehkonen arvelee.

imageVuodenkiertoa rytmittivät pyhimyspäivät ja niihin liittyvät tavat ja tapahtumat.

”Helsinki on aina ollut luterilainen kaupunki, mutta koko Ruotsin alueella on vietetty pyhimyspäiviä pyhimyskalenterin mukaan. Pyhimyskalenteri oli jonkin sorttinen vuosikalenteri lukutaidottomille ihmisille, sen mukaan toimittiin ja rytmitettiin vuoden askareet.”

Oma erityislaatuinen tapahtuma Helsingissä oli keväisin jäiden lähtö. Kaupunki oli eristyksissä meren ollessa jäässä, siksi jäiden lähtö ja ensimmäisen laivan saapuminen keväällä oli merkittävä tapahtuma, jota kokoonnuttiin satamaan katsomaan. Jännitettiin myös sitä, mitä saapuvan laivan lastina oli. Helsingin porvareilla oli omia laivoja ja laivaosuuksia,  jotka toivat tänne myytävää ja veivät Suomesta tavaraa ympäri maailmaa.

imageMyös Vanhankaupungin sillalle on perinteisesti kokoonnuttu seuraamaan Vantaan jäiden purkautumista Helsinginkoskessa.

Rangaistukset olivat kansanhuvia

Myös julkiset teloitukset ja piiskaukset olivat aikoinaan kansanhuvia, joita tultiin katsomaan. Kaupungin torilla pantiin toimeen julkisia häpeärangaistuksia vaikkapa hevosvarkauksista, haureudesta ja hulinoinnista. Teloituspaikkoja oli muun muassa Vanhassakaupungissa, Siltavuoren kupeessa ja Töölössä Linnankoskenkadun ja Töölönkadun kulmilla.

”Häpeärangaistukseen tuomittu istui hajareisin 1700-luvulla ”hevosella”, joka oli paalujen varaan asetettu särmikäs lankku. Häpeäpaalu oli sittemmin nykyisen Kasarmikadun ja Esplanadin kulmassa, josta se siirrettiin 1830-luvulla Kolmikulmaan Yrjönkadun luo”, kertoo Pehkonen.

Häpeärangaistuksen saanut saattoi tienata suurenkin summan häpeällään. ”Niin sanotusti värikkäästi elänyt naisihminen eli siveellisyysrikoksesta häpeään tuomittu oli kolmena päivänä seisonut Rakkariniemen eli nykyisen Fredrikinkadun ja Rautatiekadun kulmassa häpeäpaalussa ja laittanut eteensä astian, johon tuhatpäinen katsojakunta sai laittaa rahaa – vertaisin tätä siihen kuinka ihmiset nykyaikana paljastavat elämäänsä naistenlehdissä tai tosi-tv:ssä.”

Kansainvälinen kaupunki

Sotaväki on ollut Helsingissä alusta asti näkyvästi läsnä ja tuonut vaikutteita. Viaporiin tuli Ruotsista 1700-luvun lopulla paljon upseereja, jotka olivat soittotaitoisia ja perustivat jopa oman orkesterin. Linnoituksen kulttuurielämä oli muutenkin vilkasta, esimerkiksi teatterinäytöksissä esitettiin ranskalaisia näytelmiä.

”Helsinki ei ole koskaan ollut sisäänpäin kääntynyt tuppukylä, ihmisillä oli hyvät kansainväliset kontaktit”, Pehkonen kertoo. ”Myös Ullanlinnan merikylpylään saapui saksalaisia muusikkoja, joista osa jäi tänne. Tukholma–Pietari-väliä liikkuneet teatteriseurueet pysähtyivät Helsingissä antamassa näytöksiä.”

Kaupungissa oli myös venäläisiä kasakoita, jotka harjoittelivat temppujaan, joita pikkupojat kokoontuivat katsomaan muun muassa nykyisen Kampin keskuksen paikalle, jossa oli Turun kasarmin harjoituskenttä. Harjoituksia pidettiin myös Töölössä kasakkakasarmin alueella Kivelänkadun ja Dunckerinkadun välillä, Malmilla sekä Santahaminassa.

Aatteet näkyivät kaupungissa

1880-luvun ja ensimmäisen maailmansodan välinen ajanjakso oli työväenliikkeen, raittiusliikkeen ja palokunta-aatteen kulta-aikaa. Lammassaari ja Kivinokka tulivat työväen virkistyskäyttöön. Hakasalmen puisto oli 1900-luvun alussa erittäin suosittu työväen juhlapaikka. Järjestettiin tapahtumia ja juhlia, joilla yhteisen hauskanpidon lisäksi kerättiin rahaa toimintaan.

”Ammattiyhdistyksen tilaisuuteen saattoi kuulua pienten poikien pullansyöntikilpailu tai ilotulitus”, kertoo Pehkonen.

1960-luvun puolivälin jälkeen puolestaan oli voimissaan ylioppilasliike. Kaduilla marssittiin mielenosoituksissa. Vappumarssit ja rauhanmarssit keräsivät sekä marssijoita että katsojian katujen varsille. Poliittiset tahot ja yhden asian liikkeet järjestivät paljon tapahtumia.

Kaupunki elää ja muuttuu

Helsingin painopiste ja ihmisten tapa käyttää kaupunkia on muuttunut ajan saatossa.

”Perinteiset tapahtumapaikat Kauppatori, Senaatintori ja Rautatientori ovat jääneet vähän sivuun, kun kaavoitus on ohjannut ihmiset Kamppiin”, Marja Pehkonen toteaa. ”Byrokraattinen elävöittäminen ei välttämättä onnistu, paikan pitää olla myös kiinnostava ja rosoinen, että se vetää ihmisiä puoleensa.”

Kauppatorille ja Senaatintorille kuitenkin tullaan Suomen liput liehuen kun voitetaan euroviisut tai jääkiekon maailmanmestaruus. Ja uudenvuodenyönä vuoden vaihtumisen hetki lasketaan tietenkin Senaatintorilla Tuomiokirkon kellosta.

 
- Anne Hämäläinen